FREE                                                                                    
I wonder whether I've got anything left from my past. Well, I've still got my driving licence and two social insurance cards.
We lead an ascetic life. Right now, we haven't got too much furniture either, because I can't buy us anything with chemical discharges.
We've got a bed. I'm going to buy a table. Our bed is made of steel, and we managed to get mattresses we've both tolerated. We bought them, and they were pretty inexpensive. And I noticed a glass table at the same time.
I've got a beadstead with metal legs in the sitting room, but it hasn't got any mattress anymore. We started to get symptoms from the plastic foam too. Dumped it. Our computer is on the rack of our sitting room bed – it's an affordable Chromebook. Veeti watches kids' programmes on it. And there's all kinds stuff on the table, mostly toys. In the evenings, I usually sit on the floor busy doin' something. We're on the move quite a lot. Maybe, we've now calmed down a bit. Veeti likes to be at home, and that's no wonder, because our life's been quite some moving around.
I've loved certain items like photos. It annoys me most to have lost all my texts. All I'd written by then. Of course, because they were on paper. I couldn't scan them. It was important to keep the kid afloat then.
Veeti's the practician of our family. He always says, 'Mum ought to buy this, this, this and this. Poor mum, you don't grasp we ought to have a sofa.' On a bus, he once asked a kindergarten friend, who happened to be there, 'Miika, you've got a sofa and paintigs at home?' I guess Veeti'd like to have a sofa and paintings.
I do trust myself I'll get along, and things must probably be the way they are, and we have to stick to that.
Now I'm free from all the mould spoilt things.
INTERVIEW, 9th DEC. 2015                                                              
I had noticed there was something I was very sensitive to, and I was awfully tired too. At work, I realized I lost my voice and my eyes were stinging. My ears got clogged and sounds echoed in my head. I asked our boss, 'I wonder if there's something strange about the air conditioning or ventilation?'
At the beginning of my pregnancy, my symptoms got worse. Got morbid inflammations. My nose was clogged and I had red splotches on my face.
Leased our flat to a subtenant and put most of my stuff in a rundown store, but it was a blunder. Well, didn’t grasp by then how serious my situation was gettin'. Veeti was born. We moved, and I was about to choke the first night over there. Had to sleep with the windows open, because the smell was so bad. My symptoms started to get worse. First we moved to my parents', then to my sister's, then we spent the rest of the summer with friends. Luckily, the subtenant bought himself a flat of his own and we got to move back to our own home.
I took our stuff back into the flat. We got terrible breathing symptoms immediately and also rash, eye and nose symptoms, both of us. I went to the occupational physician and moaned, 'Got to  get to the physiotherapist!', you see I couldn't admit to anyone my life was in a mess. The doctor said, 'You must go to a mother and child home to get shelter!' and so we did. I was so tired, that I collapsed and got into overdrive. At the mother and child home they thought I ought to get some medication. And then I took some neuroleptic for six months. I was treated as delusional. Sure I knew I wasn't paranoid. That medication didn’t suit me. Nearly killed myself. I just cried and cried all the time. Then they prescribed me some antidepressants.
We moved to an abode with a green splotch on the wall and there was a terrible smell. Then we moved to another flat, and then to foster home. Then we had to move to a worse place still, a detached 1950´s house. By then we were already wandering headlong against the walls. I'd sure had a health inspector visit every flat, because I knew everything wasn't OK. There was a plastic mat in the renovated soldier's house and it smelled. Even the health inspector smelled it and said, 'These make-up air vents are rotten and building waste comes on you!' and we moved again. I didn’t understand I ought to have dumped all our stuff at that stage. Even though I dumped most of it, the pram and some clothes remained.
We moved to a small block of flats with mechanical ventilation. Our Lego bricks were full of black stripes. A health inspector came again and it was exposed our stuff was contaminated with Chaetomium, black mould. The health inspector had asked his office to send samples of our things to the aerobiological department of Turku University to be analyzed there. They also found yeast and penicillium in them. It was penicillium that caused the worst symptoms in us. It might be a less dangerous type of mould, because you can wash it away, but it's toxic anyway.
Then I began to show real bad symptoms at work too and understood there was something there too. I didn’t really have any place to stay; no home, no workplace. I worked about a month, the next one I was on sick leave. Couldn't speak or concentrate at work, started to lose my articulation, got rash, twitching, shivering, oral ulcers. They found actinomycete at my old workplace in May. It was a real tough summer. We had to become evacuees (to another town). It was summer 2014. In August I started working in a new environment to dodge mould.
We stayed with a couple the whole September, and October with another single parent and finally we got a flat of our own. One of the air filters was rotten. The landlord  framed me mad and terminated the lease contract because I was complaining all the time. In April we moved to our present flat. The ventilation has been off a long time. They came to clean the ventilation devices and other things. My kid had an awful, nonproductive cough from April to October and I had pneumonia in the summer. However, we have started to recover, but if it gets too difficult, the child can get confused and starts coughin'. All this has left me a chronic thyroid inflammation. My internist regards it's come from toxins.
My present workplace isn't clean. Others show symptoms there too. I'm going to have shorter working weeks till the end of the year. Now I've got the menace I'll have to return to the old workplace to have a go at it. They've applied for a renovation over there. Fact is, they found remarkable quantities there. The situation's like that in another town too. Three people have fallen ill so badly they're never going to return there.
Even though I've learned two professions, I sometimes feel I've got no future. Can't be like my co-workers with this motto, 'I’m going to take out a loan, I’m going to get it payed back during my career.' Well, I know my career may end whenever.
VAPAA                                                                                                
Mie mietin, et onks miulla jääny mitään menneisyydestä, niin onhan mulla jääny tää ajokortti ja kaks kelakorttii.
Mehän eletään tosi askeettisesti. Ei oo hirveesti kalusteitakaan tällä hetkellä, koska en pysty hankkii meille mitään semmosta, mikä tuottas kemikaalipäästöö.
Meillä on sänky. Nyt mää hankin pöydän. Meillä on rautasänky, ja siihen saatiin patjat, jota me molemmat ollaan siedetty. Ostettiin, ja aika halvat kuitenkin. Ja lasipöydän hommasin samalla.
Mulla on metallijalkanen vierassänky olkkarissa, mut siinä ei oo patjaa enää. Ruvettiin saamaan siitä superlonistakin oireita. Heivasin patjan. Meijän tietokone on sängyn kehikon päällä – semmonen halpa chromebook, mistä Veeti kattoo lastenohjelmat. Ja pöyvällä kaikkee kamaa.
Eniten on leluja. Istun illat lattialla tai touhuun jotain. Aika paljon ollaan liikkeessä. Nyt ollaan ehkä vähän enemmän rauhotuttu. Veeti tykkää olla kotona, enkä yhtään ihmettele, ku se elämä on ollu aikamoista liikkumista.
Tietyt tavarat on ollu minulle rakkaita, kuten valokuvat. Kyllähän se minua eniten tälläkin hetkellä ärsyttää, et miun kaikki kirjotukset meni. Kaikki mitä olin kirjottanu siihen asti. Tietenkin, ku ne oli paperilla. En mie sillon pystyny skannaamaan niitä. Tärkeetä oli pitää lapsi pinnalla.
Veeti on meijän perheen praktikko. Se aina sanoo et ”Äitin pitää ostaa tätä tätä tätä ja tätä”. Et äitiparka ei tajua, et pitäs sohva olla. Se kysy yhen kerran linja-autossa pojalta, joltain tarhakaverilta, joka sattu olemaan siellä, et ”Miika, onko teillä sohva ja tauluja?” Veeti varmaan haluais sohvan ja tauluja.
Miulla on kauhean kova luottamus itteen, että kyllä mie pärjään. Että kai sen sitten pittää vaan niin olla, ja pitää siitä kiinni.  
Mie oon nyt kaikista hometavaroista vapaa.
HAASTATTELU 9.12.2015                                                                 
Mie olin jo aiemmin huomannut, että reagoin jollekin herkästi, ja kauhee väsymys oli kans. Työpaikalla huomasin, että ääni lähti ja silmiä kirveli. Korvat meni lukkoon ja ääni kiersi päässä. ”Onkohan meijän työpaikassa jotenki outo ilmastointi tai ilmanvaihto?”, valitin pomolle.
Ku aloin oottaa lasta, nii oireet paheni. Tuli järkyttäviä tulehuksia. Nenä oli tukossa ja punasia läikkiä naamassa.
Alivuokrasin oman kämpän ja laitoin – virhe – suurimman osan tavaroistani huonossa kunnossa olevaan varastoon. Enhän mie sillon tajunnu, miten vakava se miun tilanne alko olla. Veeti synty. Me muutettiin, ja ensimmäisenä yönä meinasin tukehtuu. Miun oli pakko nukkuu ikkunat auki, ku siellä hais niin pahalle. Oireet alko pahentua. Oltiin ensin miun vanhempien luona, sitten siskon luona, ja lopuks kavereitten luona se kesä kokonaan. Onneksi alivuokralainen osti oman asunnon ja päästiin muuttaan takasin omaan kämppään.
Hain varastosta tavarat. Meille tuli heti kamalat hengitystieoireet, ihottumat, silmäoireet, nenäoireet kummallekki. Menin työterveyslääkärille valittaan, et ”Miun pitää päästä fysioterapiaan!”, ku mie en voinu myöntää kellekkään, et miulla oli asiat huonosti. Se et ”Teijän pitää lähtee Ensi- ja turvakotiin!”, ja sit me mentiin. Miehän romahin täysin ja rupesin käymään ylikierroksilla. Ensi- ja turvakodilla olivat sitä mieltä, että mulle pitää joku lääkitys saada. Ja sitten meikäläinen otti neuroleptejä puoli vuotta. Minuahan hoidettiin harhasena. Kyllähän tiesin että en ole. Ne lääkkeet ei sopinu mulle. Melkein tapoin itteni. Mie vaan itkin ja itkin koko ajan. Sitten ne määräs mulle masennuslääkkeet.
Muutettiin asuntoon, jossa oli vihree läikkä seinässä, ja se asunto haisi ihan kauheelle, sitten toiseen asuntoon, ja välillä oltiin perhekodissakin. Jouvuttiin muuttamaan sieltäkin, vielä pahempaan paikkaan, rintamamiestaloon. Sit me käveltiin jo seiniin. Olin käyttänyt varmaan joka asunnossa terveystarkastajan, koska tiesin, et nyt ei oo kaikki hyvin. Siellä remontoidussa rintamamiestalossa oli muovimatto, joka hais. Terveystarkastajakin haisto sen ja sano ”Nää on ihan peestä nämä korvausilmantulot ja rakennusjätteet tulee teijän päälle!”. Mehän muutettiin. En älynny, että mun ois pitäny siinä vaiheessa heittää ihan kaikki menemään. Vaikka suurimman osan heitinkin, nii rattaat ja jotain vaatteita jäi.
Mentiin pieneen kerrostaloon, mis oli koneellinen ilmastointi. Legot oli mustia viiruja täynnä. Terveystarkastaja kävi taas ja paljastu, et meidän tavaroista löyty chaetomiumia, mustaa hometta. Terveystarkastaja oli pyytäny laittamaan meijän tavaroista analyysikappaleen Turun aerobiologiseen yksikköön. Niistä löyty myös hiivaa ja penissiliumia. Penissilium aiheutti meille ne suurimmat oireet. Se on ehkä vaarattomampaa hometta, ku sen saa pestyä, mutta toksistahan se on.
Miehän rupesin sit työpaikallakin oireileen aivan hurjasti, ja tajusin, et täälläkin on jotain. Mulla ei oikeestaan ollu mitään paikkaa missä olla; ei kotia, ei työpaikkaa. Olin noin kuukauven töissä, kuukauven sairauslomalla. En pystyny töissä puhumaan, en keskittymään, artikulaatio alko mennä, tuli ihottumaa, nykimistä, vapinaa, aftoja. Vanhalla työpaikalla todettiin sädesieni toukokuussa. Se oli kyllä tosi rankka kesä. Jouvuttiin lähteen evakkoreissulle [toiseen kaupunkiin]. Se oli kesä 2014. Elokuussa alotin työt väistötilassa.
Syyskuu oltiin yhen pariskunnan luona, lokakuu toisen yksinhuoltajan kanssa ja sitten saatiin oma asunto. Yks asunnon ilmansuodattimista oli mädäntyny. Vuokranantaja teki minusta hullun ja irtisano sopimuksen, ku valitin koko ajan. Huhtikuussa muutettin nykyiseen asuntoon. Ilmanvaihto oli ollu pitkään pois päältä. Ne kävi puhistamassa niitä pömpeleitä ja muita. Lapsella oli huhtikuusta lokakuuhun aivan karsee kuiva yskä ja miulla oli keuhkokuume tänä kesänä. Meijän kroppa on kuitenkin ruvennu parantuu, mutta jos tarpeeks paha paikka tulee, nii lapsi saattaa mennä sekasin, ja rupee yskimään. Mullahan on jääny tästä kaikesta krooninen kilpirauhasen tulehdus. Sisätautilääkäri on sitä mieltä, että se on toksiineista lähtösin.  
Työpaikka, jossa mie nyt oon, ei oo puhas. Muutkin oireilee siellä. Mulla on lyhennetty työviikko vuoden loppuun asti. Nyt on se peikko, että miun pitää mennä vanhaan työpaikkaan kokeilemaan. Ne on hakenu sinne remonttii. Sieltä toisiaan löyty pitoisuuksia ihan reilusti. Toisella paikkakunnalla on samantyylinen tilanne. Kolme ihmistä on sairastunu niin pahasti, etteivät tule ikinä palaamaan sinne.
Vaikka oon opiskellu kaks ammattii, nii välillä tuntuu, ettei minulla ole tulevaisuutta. En voi olla niinku miun työkaverit, et ”Otanpa nyt vähän tossa lainaa, kyllähän mie saan sen tässä työuran aikana maksettua”, ku mie tiijän, et se miun työssäolo voi loppua ihan millon tahansa.

(Tekstissä esiintyvien henkilöiden ja paikkojen nimet on muutettu).
Back to Top